Tyylihistoriasi

^Totisesti on ihania.. :O

Olin joskus ala-asteella hetken aikaa joku ihmeen kawaii-decora-ernu, mut sit alko rasittaa se hameiden ja korujen määrä... okei se oli aika noloa D: Sitä enempää mä en oo koskaan ollut minkään tyylin varsinaninen edustaja, mutta mustista vaatteista oon tykännyt aina. Jonkin sortin goottityylikin viehätti ala-asteella, mutta en nyt silleen kuitenkaan ruvennut pukeutumaan. Nyt oon kuitenkin mennyt tyylissäni vähän emohtavampaan päin koko ajan :3

mulla alko emostua vaatekaappi seiskalla ku löysin niitä ihania vaatekauppoja :'3
sitä ennen pukeuduin vaa lökäreihin ja t-paitoihin ja muihin hirvityksiin D::
alussa se on kyll tyhmän näköstä ku ei oo paljoo sellassii vaatteita....
mutt kun ei osta muutaku sellassia vaatteita niin niit on kertyny......

nykyään mull on suunnillee koko vaatekaappi musta punanen XDD
mull on vaatekaapis emo ja gootti vaatteita....
välillä mä pukeudun aika gootisti (korsetit, pitsit, "kapinallishousut" ym.)
mutt oon kuitenkin enemmän emoon suuntautunut... :DD

No, oon pukeutunu massasti nelosluokkaan asti, sit rupesin pukeutuu vähän enemmän rock-tyylisesti. Sit vaihdoin kouluu, koska muutettiin Turkuun. Siel ne haukkus mun tyylii ja rupesin pukeutuu massasti. Sit jossain vaihees me muutettiin takas ja mun tyyli on rupes menee emommaks.

Mä pukeuduin vitoselle asti sillee ilma mitään tyyliä, sit tuli se massavaihe seiskan puolväliin asti kunnes vaatekaapin sisältö alko muuttua rivakasti mustan ja harmaan väriseks ja tyyli emoksi. Vaikka poika olenkin niin hiukset on luonnonkiharoista suoristettu.

Tuotanooin..Taisin pukeutua ihan normaalisti koko alakouluajan. Ainoa epänormaali oli se että aloitin meikkaamaan muita aijemmin > Siinä vitosen-kutosen aikoihin kai tajusin että tämä ei ole ihan mua varten. Siinä missä muita kiinnosti värikkäät vaatteet niin minä katselin mielummin mustaa, mustaa ja vielä kerran mustaa Vasta ylä-asteella rohkaistuin olemaan sitä mitä halusin (emo), vaikka sainkin paljonpuhuvia katseita, nyrpistelyä, syrjintää ja paskanpuhumista. Välillä tietysti olin masentunut kun olin niin erilainen ja yksin, ja silloin yritin olla tavallinen, huonolla tuloksella. Se oli tälläista sooloilua aika pitkälle tuona ensimäisenä ylä-aste vuotena mutta lopulta tajusin että minä olen mitä olen. Pukeudun tummiin, käytän paaaljon koruja, kuuntelen raskasta musiikkia, meikkaan vahvasti. Nyt minä sitten tallustelen täällä ihan omana itsenäni, ja jos joku ei tykkää.. however!! Toisaalta koko jutun saattoi laukaista mun menneisyys, joka on rankka.. enkä vieläkään tiedä olenko ihan päässyt yli. Mut äiti hyväksyy mut tälläisena ja hyvä niin. Sukulaiset ei niin hyvällä kato aina, mutta en välitä Ja jos näistä ystävistä ja kavereista puhutaan, niin itselläni ei ole hyvää ystävää. Muutama kaveri jotka on TÄYSIN erinlaisia kuin minä, ja niinden kanssa ei oikein voi tehdä mitään juttuja. Mun pitäis aina olla joustamassa esim. musiikissa sun muussa. Njooohhh.. siinäpä oli juttua

^Luin kuiteski. c: Ei oo parempaakaan tekemistä. Welcome!

^
Hihi c:: ehkä yks kolmasosa käsitteli tuota annettua aihetta

Seiskaluokalle asti pukeuduin silleen ku lapset yleensäkin. Kasilla sitten oli se karmea wnb-emovaihe... nolottaa D: Nykyää pukeudun joka päivä vähän fiiliksen mukaan. Tyyli on mennyt punkmaisemmaks viime aikoina mut tykkään historiallisista vaatteista ja haluisin pukeutua todella massasta erottuvasti. Jotain Gagan ja Mansonin vaatteiden sekasikiöintiä esimerkiksi. En oikeestaa tiiä mikä mun pukeutumistyyli on, oon liian sekalainen. Täys ernu kuiteki.

Ala-asteella oon ollu iha perusjorma :''D Seiskalla olin sellanen poikamainen hoppari ja kasilla aloin muuttua tälläseks mikä nyt oon^^

^ taitaa olla aika yleinen oman tyylin löytämisen aika tuo kasiluokka monilla

^Mulla oli vähän 8lk jälkeen. :3

Olin koko ala-asteen ajan koulukiusattu ja yritin sulautua massaan keinolla millä hyvänsä. Käytin jotain todella noloja kuteita. Seiskalla tyylini oli edelleen kamala. Kasiluokalla tajusin ettei massatyyli todellakaan ole mun juttu, joten ostin ensimmäiset mustat pillifarkut ja yhdeksännen luokan syksyllä, eli viime syksynä, aloin tosissani meikatakin tummemmin. Aloitin meikkaamisen oikeastaan kunnolla vasta viime vuonna. Nykyään en voisi kuvitellakaan pukeutuvani siten kuin joskus.

Nyt olen alkanut pitää itseäni emona.