Tyylihistoriasi

Edellisestä topicista hieman inspiroituneena.

Aika harva tälläkään foorumilla on varmaan suoraan päätynyt siihen tyyliin, mihin nyt sitten ikinä onkaan. Esimurrosiässä käydään läpi erilaisia tyyli- ja identiteettikriisejä, jotka varmasti vaikuttavat itse kunkin pukeutumiseen, joten kertokaas: millaisten mutkien kautta te olette päätyneet siihen, minkä näköisinä nykyään kuljette kaduilla ja mitä vaatekaapistanne löytyy. :D

No huh, mä en oikeastaan aikaisemmin ole edustanut mitään erityistä tyyliä, vaan äitini osti vaatteeni seiskaluokalle asti, jolloin sanoin, että hän ostaa aivan v*t*n surkeita vaatteita, jolloin mä aloin itse päättämään asioista.. Se sitten johti tähän nykyiseen tyyliin, joka on siirtynyt kuulemma "emommaksi" viime vuodelta..

Seiskaluokan alkuun asti pidin täysin samanlaisia vaatteita kun mitkälie lissut, en ole ylpeä siitä. Oikeastaan vasta tämän vuoden alussa aloin löytämään tyyliäni. "Ahdistaa" (huomatkaa merkit..) kun esim facebookissa on kuvia pelkästään "entisestä" minästäni. Joojoo, kuulosti tyhmältä. Ihan sama. Tajusikohan tästäkään nyt mitään, väsyttää.

No siis mullahan tää alkaa heti ykkösen alusta. (vatautukaa pitkään tarinaan X3) Eli mua kiusas eräs poika ykkösestä kakkoseen, kunnes vaihoin koulau. Se poika hakkas mua, potki vatsaan (=Vatsakramppeja tosta vieläkin), repi hiuksista (=josta johtui aina olevat lyhyet hiukset), nuoli mun pulpettia ja heijastinta, siis ihan oikesti nuoli, söi mun liidut ja kynät, tuhos mun kumit, sylki mun vaatteille ja räkäs räkänsä mun pipoihin, kaato mun ruokiin vettä ruokalassa(tyttö.poika järjestys -_-) ja muutenki pilas mun ruoat. Sama asia jatku kakkoselle asti, vaikka opettajalle sanoin monesti. Tulin ainakin 4 viikossa kotiin itkien. Kunnes äiti laittoi opettajalle vistin, mutta opettajapa ei uskonut! "Eihän Pertti (pojan nimi muutettu) koskaan mitään tekisi!" Sitten äiti soitti isälleni joka sitten saapui ovet paukkuen keravalta Mikkeliin kouluuni. Sitten asiaa alettiin selvittämään ja pertti oli muka ihastunut muhun niin kovasti, että hakkas mua sen takia (o.O)

Noh, me muutettiin, sian paremman luokan, ei kiusausta, paitsi, että yks poika hyppäs mn niskaan josta sitten loppu-iän "krampit"... (niskaan alkaa koskea ihan siis ****sti ja en pysty liikuttamaan sitä) Sitä ennen mulle oli alkanut tulemaan näköhäiriöitä, eli menee näkökenttä aivan mustaks enkä nää mitään, niin sitä tutkittiin ensin sairaalassa, ja kun mtään ei huomattu oli aika siirtyä psykologille, tossa vaiheessa käytin jo hieman tummempia vaatteita. Psykologi käyntien jälkeen minut pistettiin tukiryhmään jossa oli 4 ADHD:ta, en oikeen ymmärrä vielkää miks jouduin siihen ryhmään O.o?? Samaan aikaan aloitin ratsastuksen, jotta voisin rauhoittua hevosten äärellä. Ryhmän jälkeen, mulla ei ollut ystäviä koulussa kun kaikki saivat tietää että käyn jossain "friikki ryhmäs" Sit parin vuoden päästä (kutosella) lissujen mollausten ja lukuisten huijausten jälkeen sain kaks kaveria, joista toinen on nyt paras kaverini.

Joten tuo kaikki vaikutti muhun. Nykyään koulussa mulla on enemmän kavereita, mutta silti se et se poika kiusas pysyy mussa sisällä, ja mun on tosi vaikee luottaa poikiin :/ Mut se siitä elämän kerrasta. Äiti hyväksy tyylin ja kaiken tosi hyvin, varmaan ymmärtää mua jonkin verran...

Millainen sairas, kieroutunut, ja hullu ihminen tekee jotain tuollaista? Miten sä edes olet kestänyt moista? On minuakin koulussa aina kiusattu, tavaroita piilotettu jne, mutta ei mitään tuollaista! :O

No itku kyl helpotti, mut ikin päivät itkät aina kun olin niin väsyny ja näin Mulla meni ns. lapsuus ohi mun silmien :/ Mut siis ei sitä kauan oikesti kestä, mut kun on niin pieni ja heikko ihminen kuns sellanen puolet ismpi köriläs tulee hakkaa ja potkii mahaan... Ja kun se poika on vielki aina samois paikois missä mä oon. Mut se ei tuu lähelle.. (lähestymis kiellot on muuten oikeesti tehokkaita )

Herran jestas. Järkytyin ku luin ton tekstisi, olit vielä niin pienikin.. Aivan liian pieni tuollaiseen elämään.

niin olin, siks aina tulin *kipeeks* Näytelmä.com... Mut siis se on mennyttä, vaikka siitä jääkin kyl elin ikäset traumat, vaikkakaan ne ei näy päälle päin..

Ala-aste meni perusvaatteissa kuten varmaan kaikilla muillakin pääosin.
Ylä-asteella olin hoppari kunnes ysillä vaihtu ylisuuret farkut lähinnä pienempiin mustiin farkkuihin ja muukin vaatetus vaihtu mustaan. Välillä ikävä ylisuuria farkkuja tosin, pitäis ostaa joskus..
Amis mennyt näin.

Ala-asteel mun kaikkien vaatteiden piti aina olla pinkkejä.....
o__O Mut sit siin 5-6lk rupesin pukeutuu vähä erilailla ja joskus 8lk vasta uskalsin pukeutuu niinku halusin, enkä enää välittäny kommenteista.

juu yläasteel alko enemmä näkyy oma tyyli sillä olin hyvinkin tavallinen en massateini, tai semmoinen.

voiko edes käyttää sanaa tavallinen? o.O
vai pystyykö tavallista edes määrittämään.. lol no kuintenkin..
kiusattiinhan mua juu koulussa aivan ekaluokasta asti ja sekös riipaisi.
8lk jälkeen tuli hieman rock-henkisiä vaatteita enemmän ja siittä se sitten hieman repsahti rajumman puolelle : D

joo amiksessa nykyään juu..

Mä oon aina tykkäillyt vähän "omaperäisemmästä" tyylistä ja pienenäkin yritin simmotti pukeutua. Noh... tykkäsin tosipaljon vaaleanpunaisista mekoista ja söpöistä tiaroista. No eipä niitä kovin monella muulla ollutkaan : DD ja nelosella muutuin vähän "emommaksi" : D

Noo kutoseen asti mutsi valitsi mun vaatteet ja sit kutosel ostin sellasia Prisma - vaatteita :'D Ja seiskalla sit Seppälästä yms aika värikkäitä vaatteita ja sit kasil ostelen nyt tummempia vaatteita ku ennen...

^Tuo klassinen muutos.

^ Jep

Ala-asteella olin kutoseen asti sellanen ihan normi tyttö, tosin ikinä en pukeutunut vaaleanpunaiseen kuten kaikki muut. Sitten kutosella mulla tuli sellanen pieni pissistely vaihe joka vaihtui aika nopeasti sellaseen ihme hippi-peace-tyyliin... Kuudennen ja seiskan välisenä kesänä mun tyyli muuttui sitten rokimpaan (ala-asteella olin kuunnellut vaan jotain Rihannaa, Cheekkiä tai enintään Musea....) kun löysin nykyiset lempi-bändit. Sitten olin enemmän sellanen punkkari, yhdessä vaiheessa täys emo ja nyt olen sellanen punkkari-emo :--D

"Tarinani"

Eli tosiaan olin 1-2 luokilla räppäri .. Massaan soluttauduin.
Sitten lopulta löysin "metallimusiikin" (Kiss ja Iron maiden .. : D )
Sillon aloin piettää farkkutakkia ja farkku housuja (kummatkin siniset...)
ja aloin kasvattaa hiuksia.
Sitten tulikin koulun vaihto josta masennuin kovasti.
Aloin piettämään mustaa vaatettakin enemmän ja lopulta hain jopa sitä "emotyyliä".
Sitten hoksasin että tää ei oo oikeen mun juttu.
Ja aloin piettää mun nimikkokenkiä maihareita ja bändi vaatteita housuista ylöspäin.
Se on nyt tähänki asti pysynyt .
--

Mä en ole koskaan tykännyt äitin ostamista vaatteita, oon aina laittanu vastaan :''D. En pitänyt mm. hameista, tai mistään kirkkaanpunaisesta. Vitoseen asti pukeuduin lähes kuin muut -> siitä se nykyiseen tyyliin kasvaminen alkoi.
En ole koskaan välittänyt muiden kommenteista, jotka liittyvät vaatteisiini. Toki otan rakentavaa kritiikkiä että positiivista kehumistakin vastaan, mutta ei se minun pukeutumiseen vaikuta millään tavalla.
Joo asd, väsyttää. Tuun tarinoimaan lisää joku toinen kerta.

Noo ala-asteella (4-5lk. asti) käytin äitin valitsemia vaatteita ; D Sit mun tyyli muuttu aina päivän mukaan. Joku päivä saatoin pukeutuu lökäreihin ja seuraavana tiukkoihi pilleihi. Sitten meni vähän aikaa että oli oikee kunnon Emo-vaihe Sitten jossain vaiheessa tuli gootti vaihe.. Oisko ollu 6 lk. sillo menossa. Seiskalla leikkasin pääni kaljuksi ;D Pukeuduin maihareihin ja pilottitakkiin.. Sen jälkeen taas tuli tyylitön vaihe, pukeuduin mielialan ja päivän mukaan. Nykyään oon aika äijä. Käytän suureksi osaksi miesten vaatteita yms. : D Et tämmöstä meilä.!

Viitos luokalle asti olen pukeutunut ihan tavallisesti kunnes kuutos luokan puolessa välissä rupesin kayttämään mustia vaatteita. Opettajani ja äitini yrittivät saada minut pois mustan keskeltä mutta eivät onnistuneet. Seiska luokalla olin gootti. Sitten kyllästyin koko mustiin vaatteisiin ja kiinnostuin tästä tyylistä ja luin siitä lisää. Sitten rupesin meikkaamaan. Kiitos, silloisen musiikinopettajani rupesin kuuntelemaan musiikkia(nykyään en kykene edes nukkumaan ilman musiikkia) Vihdoinkin löysin ton vanhemman keskustelu forkan(sieltä minut löytää nimimerkillä BloodyHeart). Nytten viimeaikoina olen tykästynyt hiuspantoihin, tiaroihin ja erityisesti rusetteihin<333 Aina olen halunnut erottua massasta mutta en ole aikaisemmin uskaltanut muuttaa tyyliäni:))

Käytin kutoseen asti äidin ostamia ihan hirveitä vaatteita. Kutosen lopussa ja seiskan puoliväliin asti olin sellanen perus massateini, ja sitten tyyli alkoi pikkuhiljaa muotoutumaan oman näköiseksi. Nytten käytän siis pillifarkkuja, jotka olen repinyt tai ne on polvista auki ja niissä on hakaneuloja, bändipaitoja ja huppareita.

Nelosluokalle asti käytin äidin ostamia vaatteita, mutta vitosella tyyli alko muuttumaan tummemmaks. Vitosella alotin myös ripsarin käytön, koska omistan tosi vaaleet hiukset ja ripsetkin on aikalailla samaa luokkaa. Vitosen ja kutosen välisenä kesänä pitkät hiukset sai lähtee ja lyhyenä tää mun hiustyyli on pysyny. Kutosella olikin sitten vähän "pissisvaihe", koska kaikki kaveritkin pukeutu samalla tavalla. Kutosen ja seiskan välisellä kesälomalla oli aika värikäs ja ei niin pissismäinen vaatetus. Seiskalla perus "pillit, toppi ja huppari"-meininki ja nyt tänä kesänä oon taas alkanu ettimään itteeni ja tyyliäni, joten nyt on sitten mustempi ja emomaisempi vaihe. En yhtään tiedä minne tää mun tie johtaa, mutta nyt nuorena on haettava omaa tyyliä, jotta vanhempana voi keskittyä muihin tärkeisiin asioihin.

Ekoil luokil olin kiusattu, syytä en tiä, mut se horjutti mun itsetuntoo iha kauheesti (siihe palataa myöhemmi) ja nii pois päi. Mut koska tukasta revittii, olin lyhyillä hiuksil.
Aina vitoselle asti käytin äitin ostamii vaatteit, jotka oli aivan järkyttävii. Sitte rupesin hommaa vaatteet ite, mutta koska olin syrjitty ei mun itsetunto riittäny pukeutuu poikkeevasti, mitä ny hiukan poikamaisesti pukeuduin, ainoita kavereitani kun oli pojat... oikeestaa olin ihan avuton. Pystyin kasvattamaan pitkät hiukset, mut jossain vaihees leikkasin ne taas lyhyiks.
Seiskal sit itsetuntoni nous huomattavasti, kun tutustuin kahteen parhaaseen kaveriini, vaikken kouluu vaihtanukkaa... Ja kasil se tyyli sit rupes vaihtuu synkempää... Että sellai perus

Mie olin ala-asteella viidennelle saakka just sellanen äitin tyttö, ruskeat pitkät letit, jne..
Sitten joskus vitosen keväältä kutosen syksyyn oli tosi vaihtelevaa, lökäreitä, farkkuja, huppareita ja kaikkea, ruskeat pitkät hiukset aina auki.
Ja sitten keväällä, edelleen pitkien hiusten aikoihin aloin seurailla isoveljen jalanjälkiä, mustaa, harmaata
bändipaitoja, housuina usein sellaiset 'kapinallishousuiksi' ainakin Empissä tituleeratut housut, joista roikkuu kaikenmaailman ketjuja sun muuta.
Seuraavana talvella lyhenty hiukset huomattavasti, ja niistä tuli sitten mustat.
Siitä alkoi kaikki tää Cupcake Cultin ja Iron Fistin vaatteisiin tuhlaaminen, tennarit ja pillifarkut, ja tässä ollaan edelleen..

--
Olipas epäselvää, soitelkaa jos tajusitte.

^Ei yhtään epäselvää ollu ainakaa mun mielest ja nuo "kapinallishousut" on ihania, vaikka ite en semmosii pidäkkää