Valivalivalituksia

Vituttaa kuraattori...
" Jos et ny vähennä näitä sun aamumyöhästelyitä, nii meille ei jää muuta vaihtoehtoa ku pistää sut petukkeelle (perhetukikeskus = lastenkoti) "

^^ Miten ne sut sinne tunkee vaan myöhästelyiden takia?

pää halkee... Kaikissa tämän hetkisissä ajatuksissa on kaksi puolta ja molemmat vetää ajatusta toiseen suuntaan enkä osaa päättää... En jaksa enää

Juttelin sen yhen kans.. Joka sekunti meinas tappaa mut..

Periaatteessa kaiken pitäis olla hyvin, mutta oikeesti mikään ei oo. Tai siis ainakin tuntuu siltä, että mikään ei oo. Tällähetkellä varmaan isoin murhe on (taas) se, että oon ihan umpi sekasin omien tunteitteni kanssa. Oon ihan hukassa.

^^ mikä niissä tunteissa aiheuttaa niin paljon vellomista? Koska jos en väärässä ole(jos olen niin korjaa), oot vellonu niiden kanssa aika kauan, eikä vieläkään ole näkynyt ratkaisua. Ja jos tuntuu ett umpikuja tulee vastaan, niin sitten pitää viheltää peli poikki.

Ja sillä tarkoitan täyttä aikalisää. Tunteissa vellominen on aina huono juttu. Vaikka se tuntuukin todella vaikealta päästää irti, niin se on ainoa oikeasti kannattava teko. Jokainen tuntuu pahaa oloa ja ahdista elämän aikana, mutta jos se pitkittyy eikä ylöspääsyä tunnu olevan, niin sitten on jotain pielessä. Jos ne tunteet aiheuttavat tuskaa ja ahdistusta, niin ne ovat liian haitallisia.

Siitä tullaankin koko homman vaikeimpaan asiaan eli siihen miten voi auttaa oloaan. Siiehn on yksi ja ainoa lääke : tunteiden purku puhumalla. Jos puhuminen niistä luotettavalle henkilölle ei auta, niin sitten kannattaa harkita avun hakemista. Pahat tunteet täytyy käsitellä, ja jos ei siihen itse kykene niin sitten tarvitsee apua. Vaikka sen pahan olon voi sulkea sisään, se tulee aina varjostamaan elämää.

Jos ne sekavat tunteet aiheuttavat sulle olon, - jossa sä olet ihan hukassa - niin sitten kannattaa yriuttää tehdä asialle jotain. Ja paras lääke paskaan oloon on puhuminen. Jos ei kaverille niin ammattilaiselle. Älä tee itsellesi sitä että vakuuttelet tämän menevän pois, tai että ammattilaiseen ei voi luottaa, koska sitten olet polulla, joka vie tuhoon. Kyllä se ammattilainen auttaa, jos on itse valmis puhumaan.

Oikeessaa oot, aika kauanhan tässä on menny. Aikanaan kävin ihan ammattilaisella puhumassa, pelkästään jo senkin takia, että lääkkeitten takia oli pakko. Melko pitkään mulla oli kaks pilleri purkkia, toinen nukahtamiseen ja toinen mielialaan. Ensin jätin lääkkeet, sitten noi käynnit kokonaan. En kokenu niistä olevän mitään hyötyä, eikä niitten pos jättäminen aiheuttanu mitään ongelmia.

Nyt oon taas alkanu miettiin, että pitäiskö tässä oikeesti tehä taas jotain. Vai ylireagoinko mä? Kotona kerrottiin jo sillon mun lääkityksen aikana, että välillä joutuu häpeemään, kun tytär jolla on katto pään päällä, ruokaa läutasella ja toimiva terveydenhuolto, käy psykiatrille juttelemaasa. Ei kuulemma ollut mitään syytä miks olis oikeita ongelmia.

Nykyään oon melkosesti ihan omissa oloissani. Se ei sinänsä haittaa mua, nykyään jopa viihdyn myös yksin, mutta jos tekeminen loppuu, niin ajatuksrt alkaa harhaileen. Jämähdän miettimään kaikenlaisia asioita. Ja niinkun sanoit, se irti päästäminen on vaan niin vaikeeta!

^^ Maailmassa ei ole yhtäkään lääkettä, ei yhtäkään terapiaa tai hoitoa joka saisi ihmisen kuntoon, Yksikään psykologi tai psykiatri ei pysty ketään nostamaan pinnalle, vaan se suurin lääke ja parannus ihmisen päänsisäisiin juttuihin tulee ihmisesti itsestään. Jos ihminen itse päättää et hei, mä haluan pystyä taas elään ja hakemaan apua, niin se suurin vaikeus on jo takanapäin.

Ja sä et todellakaan ylireagoi. Ihmisen varallisuustaso/materialistinen hyvinvointi ei poista syitä ahdistukseen, vaan pikemminkin päinvastoin: kun elämän perusedellytykset on tyydytetty, jää paljon aikaa turhaan miettimiseen ja murehtimiseen. Kun ei tarvitse keskittyä ruokaan yms. niin ne elämän pienet murheet muuttuvat yllättävän suuriksi. Sä et todellakaan ylireagoi, joten nyt pois tuollaiset ajatukset. Kukaan ei voi määritellä oikeita ongelmia, ja sulla tuntuu olevan sellainen nyt käsilläs.

Elämän yksi tärkeimpiä taitoja on oppia päästämään irti. Se onnistuu vain jos aidosti haluaa päästää irti, jos ei halua niin kaikki ponnistelu ja työ sen eteen on turhaa. Noista pillereistä sen verran, että älä missään nimessä ala käyttämään unilääkkeitä. Niiden käyttäminen univaikeuksiin on samaa kuin lämmittäisit itseäsi kusemalla housuun. Toimii muutaman kerran, mutta pidämmän päälle vain pahentaa ongelmaa. Sun olisi tärkeintä saada kerättyä halu alkaa puhua sun tunteistas, ja alkaa käydä niitä läpi ammattilaisen kanssa. Se on ihan helvetin vaikeata, mä tiedän. Mutta usko pois, se on kaikkein parasta apua sulle. Yksin on mukava olla, mutta jos joutuu olemaan yksin ahdistavien ajatusten takia niin se on helvettiä.

Eniten mua tässä hämää se, että välillä kaikki oli jo niin paljon paremmin. Eikä tässä oo edes tapahtunu mitään, mikä pahentais tilannetta. Pitäis vaan ottaa iteensä niskasta kiinni ja ryhdistäytyä, se vaan on yllättävän vaikeeta.

Joo myöhästyin eilen koulusta ja ny kotoa, äiti varmaa rupee taas huutaa et mun pitää ryhdistäytyy, vittu oon myöhästyny koulusta vasta kerra ja ennen joka päivä -___-

Oon niin väsyny ja kyllästyny kaikkeen.

^Minäkin...

Söin liikaa ja syödessäni kuului koko ajan kysymyksiä.. Ahdistaa tuollane..

Kaduttaa koko parisuhde. Tai no oma vikahan se oli ku ryhdyin siihen niin nopeesti, et en ees toisee osapuoleen ehtiny kunnol tutustua. Mut ku silloin se tuntu sellaselt ihmiselt jonka kans voi jutella ja muutenki vaikutti hyvält. MUT EI. Jätkä ei osaa keskustella ja sanoo et sen pitää opetella sitä. Mut mitään ei tapahdu. MÄ EN OIKEESTI OO SEN KANS OOTELLAKSENI ET SE OPETTELEE. Ja tohon ku yhdistetään se et mä suutun varsin helposti, niin lopputulos ei oo mikään kiva. Tekis mieli erota, mut puhumiseen ei tuu tilaisuutta koska en saa siihen jätkää mitään kontaktia. Vitutusta lisää se et nähään joka päivä eikä silti puhuta. Täl hetkellä ei olla puhuttu n. viikkoon sanaakaan keskenämme. Halusin selvittää asiat (ja erota) mut en saa aikaseks mennä puhuu sille. IHANAA.

En tiiä ymmärtääkö tosta mitään, mut pakko purkautuu.

Kiva luulin että meil olis ollu enemmän aikaa myyä pesuaineit ja nyt iskä raivoo ku en oo myyny mitää mutta ei kukaa oo kertonu että ne jo huomen pitää palauttaa, itseasias meil on koko koulun asiat iha paskasti...

Vittu, nyt toi

FacePaintingPro kirjoitti:

iskä

alkoi perua sen puheita kitaran osista, pitäs siis ottaa Bentonin osat käyttöön Leathercasteriin.. Se olisi sama kuin hakkaisi pyykkilautaa vasaralla..

itkuparkukohtaukset palasivat... ;___;

Tärinäahdistusitkukitinä. Huomenna kouluun. Sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa en erityisemmin viihdy. En selviä.

Miten joku oikeest voi pilaa mun päivän kahel lauseel? Iha oikeest kyl tien että ihmiset tykkää ärsyttää mua mut ei niitten silti tarttis tehä sitä

Vituttaa tää käessä oleva metrinen viilto.. D:

Liiikaaaa tekemistää. D:

Lihakset kipeenä (niinkun aina pikän tauon jälkeen ratsastustuntia seuraavana päivänä) ja eilen lisäks tallilla ensin ite kolhasin käteni karsinan ovenkarmeihin kun sidoin levotonta hevosta kiinni, ja myöhemmin sama kauramoottori ärsyynty kun en antanu sen syödä mun takkia, ja puri mua KÄMMENEEN. Ei siis mitenkään kauheen kovaa tai pahasti, mutta kyllä se nyt sattu. Ja mä en ymmärrä itekkään,että miten se onnistu.

Tänään menin vasta iltapäivällä kouluun, mutta aamulla en saanu nukkuttua. Katotaan vaan huomenna kun meen klo. 8, niin kyllä varmasti väsyttää.

Mulla ei oo mitään kivaa vaatetta lauantaille kun on mun synttärit. Muutenkin niitä vaatteita on ihan liian vähän, ei oo tarpeeks varaa valita fiiliksen ja tilanteen mukaan. Ite en oo saanu ommeltua mitään vaatteita piiiiiitkään aikaan, kun ompelukone on ollu jo hyvän aikaa rikki.

Tossa nyt tän hetken päällimmäiset turhanpäiväiset valitukset.

Ei jumaaalauta, ei tässä oo ku kesän alkuun aikaa opiskella kiinaa tarpeeksi hyvin että pärjää Taiwanissa.

^Mihis sitä ollaan oikein lähdössä? :O

^^ Sellaseen pieneen saarivaltioon jossa puhutaan kummallista mongerrusta jota kiinan kieleksi kutsutaan : DD