Valivalivalituksia

Samoin kauheen läski olo... Ja kun tahtoisin pali nopeemmin tuloksia...

Mulla nyt on tää stressi purkautunu aika raskaasti. Pahaa oloa sun muuta ikävää että näin täällä.

Sitten pitää alkaa noita kutsuntojakin miettimään pikkuhiljaa. Meinaan pyrinkö eka lääkikseen ja sen jälkeen inttiin vai käydäänkö armeija eka ja sit vasta haetaan lääketieteelliseen.

^Älä edes puhu kutsunnoista, mun rakkaani aikoo käydä armeijan... :S

Intti nyt on niin lomapainotteinen armeija nykyään ettei mitään hätää. Kirjoitella saa ja viestiyhteydet toimii puolin ja toisin. Vaikka nyt olettamuksella kävisitte eri vuosina niin ei mitään hätää.

Sitä paitsi, todellakin turha sitä on miettiä tässä vaiheessa mitään armeijaa. Erityisesti kun se nyt ei teillä ole edes ajankohtainen asia. Mielipiteet muuttuvat moneen kertaan vuosien varrella. Sitä paitsi, intti joko syventää suhdetta tai tuhoaa sen. Turha oikeesti on alkaa manaamaan pahinta. Miettikää sitä sitten kun on kutsunnat oikeasti tulossa ja joutuu hiukan jo miettimään yhteistä tulevaisuutta enemmän. Eläkää nyt ensin siihen saakka ennen kuin alatte stressaamaan intistä.

Kai sitä voi kokeilla.. Viikko kerrallaan siis pitäs edetä.

^Hetki kerrallaan enemmänkin mä sanoisin.

Höh! Miksi? :O

Eikun sitä vaan etten kovin suosi määriteltyjä ajallisia ilmaisuja kuten päivä, viikko jne. Hetki hetkeltä etenette jos niin ompi käyvän. (:

Ostin tänään uudet kengät ja kävin sisäänajomielessä kävelemässä kauppaan ja takaisin. Puolimatkassa takaisin nappasin kengät kainaloon ja hipsin avovarpain kotiin.

Nää rakot!? Ei jumashviidu miksi he le ve tissä just mulla on niin epämuodostuneet vammajalat, että kaikki uudet kengät rullaa nahan varpaista ja kantapäistä ihan vereslihalle asti?
Äsken sitten tulin harvinaisen kirveleväntuskaisesta suihkusta ja muka fiksuna tyttönä aattelin että putsailen kaikki rakot vielä viimeisistäkin bakteereista desinfiointiaineella. Yks pisara ainetta kerkes tippua varpaalle ja SE KIRVELY(!?!?!?!!!!) oli jotain sanoinkuvaamatonta. Teki mieli huutaa.

Ehkä viettelen nyt sitten vain seuraavat kaks viikkoa täysin ilman kenkiä sukista nyt puhumattakaan. Harmi vaan että huomenna olis kuntotestit ja kestävyysjuoksu. Tappakaa joku mut, jooko? D:

^En mä ainakaan tapa sua, sori. (: Mullakin tulee helposti rakot uusista kengistä. Sehän oli niin mahtavaa kun pari kuukautta sitten menossa Espanjaan niin Helsingin välilaskun aikana ehdin kävellä jalkani rakoille. Ennen kun loma ehti kunnolla ees alkaa! Kyllä vi**tti. Oli sitten aika tuskaisa loppuloma.

Mutta tässä tää mun "oikea" valitukseni. En oo ollu reeneissä varmaan kahteen viikkoon osittain ihan syystäkin mutta tänään päätin mennä. Onhan se Power Cup tulossa tällä viikolla. Alussa heti juostiin aivan sa***nan paljon ja mä _vihaan_ juoksemista! Vedin silti aivan täysillä loppuun asti ja ei olis näemmä pitänyt. Jonkin ajan kuluttua tuli kauhea heikotus ja piti mennä pukkariin lepäilemään. Luulin oikeasti pyörtyväni. Siellä sitten makoilin ja koitin tekstatakin eräälle samalla kuunnellen joukuelaisteni pelaamista.
Niin tosiaan se Power Cup. Pitäisköhän sitä pakatakin huomenna?

^^
Tiiän tunteen, mun jalkoihin sopii vaan ja ainoastaa poikien skeittikengät ja Converse All Starit ja muut samanmuotoset tennarit). Äiti ei tykänny ajatuksesta et laittaisin rippimekon ja tennarit, joten joudun laittaa jotku juhlakengät jotka tappaa mun jalat :<

juhlakengät on tosiaa ne kaikkein paskimmat joo :C
ihteeni täs painaa se että en kerenny (tai siis en uskaltanu tai en tiiä en vaa osaa) vikitellä ennen kesälomaa maailman paskinta idioottia johon olin niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kusessa about kokovuoden joo emmä kettää tarvii pärjään hyvin yksinhi........prkl! :C joo ei pitäs kuluttaa aikaa kehenkää ku ei siitä tuu kuitenkaa mitää joo oon kauhee ku valitin ja KAIKILLE kavereille (jotka ajattelivat varmasti että "lol" "huoh" "okei" tai jotain muuta tälläistä) ja nyt vielä täälläkin valitan tätä suorastaaan kauheaa ongelmaani D:

Tänään sit enon luo vahtimaan sen tyttöä muutamaksi päiväksi. Kiinnostaa tosi paljon. Ei huvittais lähteä mihinkään. Haluun olla vaan kotona tai ees kapes, mutta en parin sadan kilsan päässä. En halua, en halua, en halua. Nyt en sit saa muutamaan päivään ajella autolla, enkä kattoa Bonesin ekaa kautta jonka ostin eilen.

Vahdinpas taas kerran lapsia..
Valvoin väsymyksen ohi ja nyt ei enää nukuta yhtään..
On kauhee nälkä, mut en jaksa käyä hakee ruokaa alhaalta..
On niin KUUMA!!!..
Käsiä ja jalkoja kutittaa ku itikat on syöny niin pirusti.. Ihan punasia patteja koko tyttö täynnä..

Vaivaa eräs asia.. Mä olen itkenyt niiden puolesta jotka ovat kärsineet kauan, ja myös niiden puolesta jotka ovat kuolleet, mutta kolmisen vuotta sitten mä käänsin mun pikkuserkun surulle selän. Hänen mummonsa kuoli enkä mä sanonut mitään vaikka hän asui silloin tuossa ihan 200m päässä.. Olen arvoton ihminen, ei voi muuta sanoa..

Sattuu ! Selkään ! Lantioon ! Kaikkialle ! : (( En ala..

Taas äiti ja isäpuoli riitelee ja tavaroita lentelee -__- :<

Laiskottaa ja pitäis lähtä näkee yht kaverii. En oo saanu vaatteitakaa päälle viel ku ei huvita. D::::::::

>__< Kauhee migreeni eikä lähe millää pois vaik oon ottanu lääkettäki.

tahdon tehdä valituksen itsestäni ! Joo, mie hairahdin taas tupakkaan.. Hyi minua ! ja sitten vielä niistä supisteluista. ne on niiiiiiii persiiiistä !!

Inhottaa kun musta on tulla tupakoitsija vastoin tahtoani. Tai no ei ihan mutta kun nyt tuntuu tää biletysputki kasvaneen ja sitä kautta sit myös röökaaminen aika raakasti. Plus kun nyt sit on alettu kavereiden kanssa polttaa sikareita nini ei hyvää päivää.

Vituttaa kun ensin luvataan ja sitten perutaan kaikki. Oon niin turhautun ja vittuuntun ja kaikkee muutakin tähän touhuun. Välillä tuntuu et ois helpompi lopettaa vaan koko yhteyden pito siihen kusipäähän, muttei se oo niin. Haluun kuitenkin olla sen kanssa ja tukea ja auttaa sitä. Mutta turhat lupaukset sais loppua.

Päivä alkoi sillä, että väärä joukkue voitti yöllä Stanly Cupin.

Oltiin kahen kaverin kanssa päivällä Ikeassa, ja sielähän tietysti oli pulju täynnä nuoria pareja valkkaamassa uuteen sohvaan mätsääviä kuorimaveitsiä. Kaveiltakin lipsahti pari kertaa, kuinka lähiaikoina pistävät poikaystävät rattiin, ajavat Ikeaan ja ostavat yheisiin koteihin kalusteet. Itse laskeskelin montako lautasta ja haruukkaa tarvii yksinäni, sitten kun muutan opiskelemaan.

Tultiin takasin kotikaupunkiin, ja Prismasta oli loppu JUURI SE juoma, mitä mä olisin halunnut.

Ja nyt muuten vaan ärsyttää ja harmittaa ja ahdistaa. Ja kyllä, mä olen ärsyttävän negatiivinen ihminen.

Pitiki valvoo se viimeyö, oon ihan kuollu. Vois mennä nukkuu. D:

tahtoisin itkeä, mutta itkua ei tule. en etes tiedä miksi tekee mieli itkeä.. huvikseen kai. mutta ei sillä väliä, ei ketään kuitenkaan kiinnosta.
tahtoisin vaipua taas masennukseen, mutta se ei tunnu omalta. minua ei oikeasti jaksa masentaa. olen niin väsynyt.
sattuu joka paikkaan, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. silti en tee asialle mitään. annan vain olla. en jaksa välittää.